Kuukausi on hujahtanut ilman kirjoitusta. Ei ole ollut aikaa, asiaa tai kiinnostusta. Hiihtoloma hoidettiin loppuun varsin treeni- ja lukupainotteisesti. Keskiviikon käynti Vantaanportin Peltomäki Golfissa varmisti sen, ettei vanha ja luotettava avaustikku lähde tänäkään vuonna mihinkään bägistä. Uudella D3-nupilla keskiarvot toivat 3m pidemmät draivit verrattuna vanhaan, joten euromäärä per metri olisi ollut suhteellisen tähtitieteellinen. Keskiarvoiset draivimitat olivatkin demomailalla 247m ja omalla 244m. Ihan mukiinmenevää ilman yhtään lyöntiä ruoholta ja keskeneräisen svingin kanssa.
Työt luonaavat hienosti. Oman reissuviikon ruorissa pyöri pitkäaikainen ystävä, joten ei tarvinnut suuremmin stressata sijaisen onnistumisesta. Tunnit pyörivät suhteellisen hyvällä rutiinilla ja aineiden aikataulutus tuntuu ihan osuvalta. On silti hassua ajatella, että kevään selkä on jo ylitetty ja töitäkin siis alle puolet jäljellä. Aika juoksee kovaa! Hiit-harjoitukset tulivat pulkkaan juuri ennen lähtöä Sisiliaan, joten parin viikon palauttelun jälkeen onkin kohta aika keksiä arkiaamuille jotain uutta jumppaa. Muuten homma tuntuu olevan aikataulussa, kunhan vaan saataisiin nopeasti nuo lumet pois ja range auki.
10.3. oli odotetun kevään ''välietapin'' aika. Puoli kahdelta perjantainvastaisena yönä bussi nappasi kyytiin kaksi golfaria ja matka Sisiliaan saattoi alkaa. Viidentoista tunnin matkaamisen, kahden lennon ja bussisuhailun jälkeen oltiinkin paikalla Verdura Golf & Spa Resortissa saaren länsirannikolla. Viikon aikana tuli pelattua viisi lenkkiä golfia ja ajatukset saivatkin tuulettua rauhassa. Uudesta svingistä tuli positiivista palautetta, joten alkoi taas tuntua että kunnollisella treenamisella on ihan panostakin nyt keväällä. Itse hotellikompleksin palvelut olivat vertaansa vailla. Mahtavat ruoat, moitteettomat ympäristöt sekä positiivinen henkilökunta muodostivat upean ilmapiirin. On kuitenkin myönnettävä, että kontrasti tavallisen sisilialaisen tallaajan ja Verdura-asukin välillä on hurja. Matkalla lentokentältä näkyi turhan paljon hajonneita taloja ja huonoa asutusta. Yleisesti elintaso on aika matalalla esimerkiksi Suomeen verrattuna. Reissulla nähtiin myös vanhoja tuttuja Gardanreissulta, joten siinäkin suhteessa matka oli onnistunut. Kokonaisuutena matka oli hieno. Lämpötilat pyörivät 15-20 asteessa, mikä tuntuikin lämpimältä Suomen kevättalveen verrattuna. Jotenkin tunnelma vakuutti itseni jälleen kerran opiskelun ja kovan työn tarpeellisuudesta. Kun minusta tulee joskus iso, haluan säilyttää mahdollisuudet tutustua uusiin paikkoihin ja kokea samanlaisia elämyksiä.
Kotona Suomessa odottikin taas viileä ilma. Parin tunnin unilla lähdettiin töihin perjantaina, mutta piristystä toikin oppilaiden näkeminen. Kevään puoliväli on ylitetty ja nyt kohti kesää, toivottavasti vauhdilla.
PS. Punakeltainen kiekko näyttää tällä hetkellä mukavalta!
Np. The Duskfall - Farewell Song
