Kesäkuulumisia

Heinäkuu on jo pitkällä, kun vihdoin jaksaudun kirjoittamaan elämästäni. Puolitoista viikkoa sitten palattiin Suomeen ja on ollut kaikenlaista pientä hoidettavaa joka osa-alueella. En tiedä suuremmasta kiireestä, mutta itse olen ainakin ottanut kovinkin löysin rantein. Mitä sitä lomalla turhia kiirehtimään suuntaan tai toiseen, kun aikaa on.

Reissua en sen suuremmin ala käymään läpi, sillä linkkilistasta löytyy reiliblogin osoite. Sieltä saa paremmin selvän kuvan eri päivien tapahtumista ja fiiliksistä. Jälkeenpäin voi vain sanoa, että kyllä odotus ja panostus reissuun kannatti. Pientä seikkailua, uusia ihmisiä, hieman uusia paikkoja ja chilliä elämää kuukauden. Työkevään rasituksista pääsi hienosti eroon, eikä suurempia tapaturmia tai hävikkejä sattunut. Budjettikin pysyi ounastelluissa rajoissa. Todettakoon kuitenkin, että kuukauden reppureissu on kokonaisuudessaan aika väsyttävä. Alkuviikkoina jaksaa rellestää mielin määrin, mutta viimeisinä päivinä alkoi pikkuhiljaa virta loppumaan. Ehkä sen takia että tietää kotiinpaluun koittavan, mene ja tiedä. Olisi ollut hieno ottaa kuva juuri ennen lähtöä; levänneenä ja virkeänä. Takaisintullessa luulen että melkein koko rinkan olisi voinut kuljettaa silmäpusseissa kotiin saakka. On vaikea edes kirjoittaa mitään kokoavaa reissusta, sillä erilaisia kokemuksia positiivisia, yllättäviä, kummallisia (ja myös negatiivisia) on niin runsaasti. Tyydyn vain toteamaan ''Kyllä kannatti!''.

Suurena juttuna ennen matkaa oli helpotus asunnon löytymisestä Tampereelta. Kaksio Hervannasta ja kilometrin päässä Tekulta, kelpaa! Nyt onkin tuijoteltu kalustemainoksia ja nettisivuja sisustusta suunnitellessa. Sain sentään hankittua jotain eilen; uuden taulutelkkarin hah. Jostain se on aloitettava! Ensi viikolla tai elokuun alussa viedään isompia huonekaluja kämppään. Myös salibandyn seuravaihtoasiat ovat hoidossa, kunhan vielä saataisiin joukkueen vuorot alkamaan Tampereella ja pääsisi reenailemaan kunnolla. Kotopuolessa puntti- ja lenkkirupeama on totta kai aloitettu, mutta pallon kanssa on paha päästä pelaamaan. Kai parin viikon sisällä sekin alkaa jo onnistumaan. Joko Kokemäellä tai Tampereella.

Reissussa mietin moneen otteeseen kotiinpaluuta, ihan fiilispohjalta. Ajattelin, että voi tuntua mälsältä pitkän reissun jälkeen palata taas tuttuihin maisemiin. Kuitenkin nämä puolitoista viikkoa ovat osoittaneet luulot turhiksi. Vaikka matkalla olikin hubaa, on sitä myös tutuissa ympyröissä tällä hetkellä. Positiivisia juttuja, niin isoja kuin pieniäkin tuntuu vain tippuvan jostain. Huomenna suunnataan kohti Helsinkiä ja Tuska-festivaalia ja viikon päästä onkin odotettu Karmarock. Kesä jatkuu siis chillisti!

Prässäys loppuu ja blogi palaa linjoille!

Voi Loiri! Parin kuukauden bloggaustauon jälkeen takaisin linjoille. En ala sen suuremmin kertailemaan vanhoja juttuja, mutta myönnettäköön, aikamoista oravanpyörää loppukevät on ollut. Duuni-lukemis-puntti-trion täyttämä kalenteri ei antanut aikaa, eikä suuremmin innostusta kirjoitella. Kun vapaa-aikaa siunaantui, oli joko liian väsynyt tai haluton kirjoittamaan mitään. Kevään kovan panostuksen mahdollisia tuloksia saadaan vielä odotella hetken aikaa, mutta nyt jo voi olla täysin rehellinen itselleni ja olla tyytyväinen työpanokseen oikeastaan joka osa-alueella tänä keväänä.

Kevään viimeinen työviikko hoidettiin kevyesti. Arvostelut oli väännetty jo viikkoa ennen, joten käytävää asiaa oppitunneille ei oikeastaan ollut. Myös viimeiset kokeet oli pidetty, eikä tarvinnut isommin huolehtia mistään. Tintti-animaatiota tapitettiin useammman tunnin ajan, eikä piirustuspaperia tai puuvärejä enää säästelty. Aikaisemmin kirosin aikaisia arviointideadlineja, mutta viimeisen viikon tyhjä kalenteri paikkasi asian. Keskiviikkona kalenteriin pyörähti kesäkuu. Tapahtuma oli kaksipiippuinen; toisaalta odotti hurjasti kesää ja tulevia kalenterimerkintöjä, mutta samalla mukava työkevät oli loppumassa. Parin päivän päästä tuttuja oppilaita ei enää näkisikään. Viikon päätöksenä toimi totutusti kirkko, sekä todistusten jako. Lisäksi oppilaat palkitsivat sijaisopettajan työpanoksen useilla mukavilla ja osuvilla lahjoilla. Uutta astiaa niin tulevaksi syksyksi Tampereelle, kuin myös hyödyllisiä tavaroita kesäksi viheriöille. Lauantain lopuksi vielä koulun avainten palautus ja työtovereiden hyvästelyt. Kesä oli virallisesti alkanut. Mukavaa lauantaita jatkettiin hyvien ystävien yo-juhlilla ja niiden jatkobileillä Kokemäen sydämessä. Kokonaisuutena lauantai oli yksi kevään huippupäivistä.

Aika juoksee välillä hirvittävää vauhtia. Kevät kulki hujauksessa ohi ja perjantaina starttaa ehkä odotetuin tapahtuma sitten pariin vuoteen. Puolitoista vuotta kypsytelty kuukauden interrail on pian alkamassa. Tilanne on mieletön. Vaikka olenkin paljon päässyt matkailemaan, on tuleva kuukausi aikamoinen seikkailu. Viime päivinä on mietitty majapaikkoja sekä varattu niitä. Kiireisen kevään vuoksi tekemistä tuntuu olevan vielä paljon jäljellä, mutta kun reissu alkaa on turha enää jossitella. Rinkka selässä, ystävät vieressä nokka kohti ulkomaita ja uusia haasteita! Pitkän prässäämisen jälkeen jo pelkkä loma tuntuu mahtavalta ja sen lisäksi vielä kasapäin mahtavia hetkiä ja tapahtumia tulossa. Tästä kesästä tulee mahtava!

Akkujen latausta Sisiliassa

Kuukausi on hujahtanut ilman kirjoitusta. Ei ole ollut aikaa, asiaa tai kiinnostusta. Hiihtoloma hoidettiin loppuun varsin treeni- ja lukupainotteisesti. Keskiviikon käynti Vantaanportin Peltomäki Golfissa varmisti sen, ettei vanha ja luotettava avaustikku lähde tänäkään vuonna mihinkään bägistä. Uudella D3-nupilla keskiarvot toivat 3m pidemmät draivit verrattuna vanhaan, joten euromäärä per metri olisi ollut suhteellisen tähtitieteellinen. Keskiarvoiset draivimitat olivatkin demomailalla 247m ja omalla 244m. Ihan mukiinmenevää ilman yhtään lyöntiä ruoholta ja keskeneräisen svingin kanssa.

Työt luonaavat hienosti. Oman reissuviikon ruorissa pyöri pitkäaikainen ystävä, joten ei tarvinnut suuremmin stressata sijaisen onnistumisesta. Tunnit pyörivät suhteellisen hyvällä rutiinilla ja aineiden aikataulutus tuntuu ihan osuvalta. On silti hassua ajatella, että kevään selkä on jo ylitetty ja töitäkin siis alle puolet jäljellä. Aika juoksee kovaa! Hiit-harjoitukset tulivat pulkkaan juuri ennen lähtöä Sisiliaan, joten parin viikon palauttelun jälkeen onkin kohta aika keksiä arkiaamuille jotain uutta jumppaa. Muuten homma tuntuu olevan aikataulussa, kunhan vaan saataisiin nopeasti nuo lumet pois ja range auki.

10.3. oli odotetun kevään ''välietapin'' aika. Puoli kahdelta perjantainvastaisena yönä bussi nappasi kyytiin kaksi golfaria ja matka Sisiliaan saattoi alkaa. Viidentoista tunnin matkaamisen, kahden lennon ja bussisuhailun jälkeen oltiinkin paikalla Verdura Golf & Spa Resortissa saaren länsirannikolla. Viikon aikana tuli pelattua viisi lenkkiä golfia ja ajatukset saivatkin tuulettua rauhassa. Uudesta svingistä tuli positiivista palautetta, joten alkoi taas tuntua että kunnollisella treenamisella on ihan panostakin nyt keväällä. Itse hotellikompleksin palvelut olivat vertaansa vailla. Mahtavat ruoat, moitteettomat ympäristöt sekä positiivinen henkilökunta muodostivat upean ilmapiirin. On kuitenkin myönnettävä, että kontrasti tavallisen sisilialaisen tallaajan ja Verdura-asukin välillä on hurja. Matkalla lentokentältä näkyi turhan paljon hajonneita taloja ja huonoa asutusta. Yleisesti elintaso on aika matalalla esimerkiksi Suomeen verrattuna. Reissulla nähtiin myös vanhoja tuttuja Gardanreissulta, joten siinäkin suhteessa matka oli onnistunut. Kokonaisuutena matka oli hieno. Lämpötilat pyörivät 15-20 asteessa, mikä tuntuikin lämpimältä Suomen kevättalveen verrattuna. Jotenkin tunnelma vakuutti itseni jälleen kerran opiskelun ja kovan työn tarpeellisuudesta. Kun minusta tulee joskus iso, haluan säilyttää mahdollisuudet tutustua uusiin paikkoihin ja kokea samanlaisia elämyksiä.

Kotona Suomessa odottikin taas viileä ilma. Parin tunnin unilla lähdettiin töihin perjantaina, mutta piristystä toikin oppilaiden näkeminen. Kevään puoliväli on ylitetty ja nyt kohti kesää, toivottavasti vauhdilla.

PS. Punakeltainen kiekko näyttää tällä hetkellä mukavalta!

Np. The Duskfall - Farewell Song

Elämäni ensimmäinen palkallinen loma alkaa

Viimeinen työviikko ennen lomaa rullailtiin hiljakseltaan maaliin. Enemmän tai vähemmän päivät kuluivat kevyemmin ja itsekkin yritin luoda oppilaille mukavan hiljalleen kevenevän lomanaloituksen. Perjantaina päivä päättyi jo kahdeltatoista, kun kuutosten perjantai kului to-pe-yönä yökoulussa. Itselle parin tunnin aikaistus iltapäivään sopi mainiosti. Loma alkoi aika huolettomasti, eikä haitannut yhtään ajatella tulevaa viikkoa ilman sen suurempaa prässäämistä työhommissa. Samalla mieleen tuli ajatus siitä, minkähänlaisia mielipiteitä liikkuu luokan keskuudessa kevään sijaisesta. Ainakin palaute on ollut positiivista. Kotona huomasin sähköpostiin tulleen varmistuksen keskiviikon draiverifittaus ajasta Peltomäellä Vantaalla, joten lomaohjelmaa alkoi ilmestyä vähitellen.

Perjantai-ilta kului Tampereella halliharjoittelussa ja lauantaina jatkettiin aamupäivän osalta. Tuttu pro Lakesidesta antoi oppitunnin äidille ja allekirjoittaneelle. Sain huomata armeijakesän haitat, joten golfsvingi joutuu pieneen ''peruskorjaukseen''. Mitään valtavan suuria juttuja ei ollut, mutta tulevaisuuden kannalta kylläkin. Heti lauantaina alkoi pohdinta harjoitusten liittämisestä viikko-ohjelmaan. Tiukkaa on mutta pakosti kolopallokin on saatava mahtumaan johonkin. Vain parin tunnin kotioleilun jälkeen matka kulki takaisin Tampereelle ja Hakametsään. Lähes surkuhupaisan huonotasoisen kiekkopelin jälkeen lähdettiin taas kotiin häviö niskassa. Pieni masennus niskassa painuin nukkumaan jo kahdeltatoista; ei paljoa kiinnostanut edes ratailla missään.

Sunnuntaina käytiin Merikarvialla sukuloimassa. Tunnelma oli mukava ja sukulaisia oli kiva nähdä taas pienen tauon jälkeen. Viime vuonna tuli missattua useammat juhlat tai yhteiset päivälliset, joten nyt on taas aika palata vanhoihin tapoihin. Illalla käväistiin vielä punttisalilla, jonka jälkeen oli mukava nähdä Punasiipien nappaavan viidennen peräkkäisen voittonsa.

Nyt uudella arkiviikolla ohjelma ei ainakaan vähene. Maanantai on kulutettu fysiikankirjojen ja vihkojen parissa, sekä ulkojäillä ja kuntoillen. Tiistaiaamuna tarkoituksena on jatkaa svingiremonttia ja keskiviikkona suuntaankin Vantaalle paukuttamaan draiveja. Parempi kuitenkin että loman käyttää tuloksekkaasti, kuin että vain makaisi kotona. Jos sitä lauantaina kerkeisi vähän hengähtämään tuopposen ääressä ja viikko päättyykin sunnuntain sarjapeleihin. No, ei kuitenkaan mennä asioiden edelle vaan keskityn nauttimaan jokaisesta lomapäivästä täysin rinnoin!

np: Dream Theater - Octavarium

Päivät täyttyvät entisestään

Viikko hujahti aika hilpeästi läpi. Kuunvaihteen koittaessa oppiaineissa puskivat kokeet päälle vääjäämättä, joten pieni lisäys arkikiireeseen tuli sitäkin kautta. Verenpaineen nousua aiheittivat kuitenkin ennemminkin työmatkat kuin työt. Vähintään kolmena aamuna sai tuskailla pikkutien muiden käyttäjien kanssa. Ei sillä, että itsekään olisin mikään superkuski, mutta mikä saa ihmisen lähtemään autonrattiin jos koko matka ajetaan ns. pelko persiissä. Kahdeksankympin lätkän alueella viittäkymppiä normaalilla talvikelillä. Ei se auto sinne ojaan hyppää niin helposti. Kulkekaa ihmiset taksilla, bussilla tai vaikka kävellen. Kai asia vain ärsyttää oman tiukan ja typerän aikataulun takia.

Viikonloppuna pelattiin kotiturnaus palloiluhallilla, eikä peleistä pinnoja herunut. Ensimmäinen matsi sarjakärkeä vastaan oli aikamoista juoksua päin seinää ja toisessa pelissä mikään paikka ei mennyt sisään. Pari tolppaa, yli ja muutama päin kassaria omana saldona. Ottelun jälkeen oli henkilökohtaisesti ihan hyvä fiilis, tuntui että oli ainakin yrittänyt parhaansa mukaan auttaa tiimiä. Peleissä tuli huomattua myös että aikamoisia urpoja pelureitten vanhemmistakin löytyy. Terveisiä vaan Lietoon, keskustellaan lisää kun nähdään. Illalla istuskeltiinkin pelitovereiden kanssa iltaa ja loppuehtoosti käytiin vielä hieman ihmisten ilmoillakin. Sunnuntai keskittyi lähinnä henkisten ja hieman myös fyysisten akkujen lataamiseen. Punasiipien voitokkaan pelin jälkeen viikonloppu alkoi tuntua onnistuneelta.

Treenin kannalta viikko tuntui jotenkin puolittaiselta. Moneen vuoteen ulkojäille selviydyttyäni on aikaa kulunut tasaisesti kaukalossa nyt kotiutumisen jälkeen. Aika ei vain meinaa riittää palautumiseen millään, tai ainakaan uni. Muuten aikataulu näyttää ihan hyvältä, kunhan vain motivaatio riittää pitämään kevään ajan kunnon tahdin päällä. Viikolla aloitin palauttelemaan koulujuttuja mieleen, joten fyssat ja matikat siirtyivät hyllystä työn alle. Helmikuun alusta on pitkä matka kesäkuun alkuun, joten aika riittää. Rauhoittaa mukavasti mieltä, ettei tarvi hirvittävällä kiirellä alkaa tankkaamaan kirjoja. Alkaa kohta vaatimaan jonkinlaisen minuuttiaikataulun arkiviikotkin kun tekemistä tuntuu olevan niin paljon.

Kalenteri täyttyy huomaamatta erilaisista jutuista yllättävän nopeasti (työn ja treenin lisäksi). Keikkoja, kiekkomatseja, golfia ja sen sellaista. Kasiviikkoa vietellään hiihtoloman merkeissä, joten saa aikaa omille jutuille hieman enemmän. Tulevaa kesää ajatellen golfhalli ja Vantaan Peltomäki Golf osuvat varmaan lomaviikolle. Peltomäen 'Pidempi draivi tunnissa - tai rahat takaisin'-draiverifittaus kuulostaa mielenkiintoiselta ja tarkoituksena olisi löytää mukava hitterivarsi uuteen Titleistin 910D3-nuppiin. Vaikka peli ei koskaan itsellä lyöntipituudesta olekkaan ollut kiinni.

Turpasaunojen viikonloppu

On hetkiä, jolloin odotat ennakkoon tiettyä tapahtumaa älyttömästi ja kun odotus on ohi, voi arkipuurtamisen jatkaminen tuntua hieman jäykältä. Tällä kertaa kyseinen hetki napahtaa Talviklassikon jälkimaininkeihin.

Perjantaina ajeltiin Tampereella testaamassa Käyttöauto Greenin golfhalli ensikertaa. Ellivuoren halli on melkein koko talven kiinni, joten harjoituspaikkaa piti vaihtaa. Uusi halli oli yllätys positiivisessä mielessä, eikä uusien käyntien valitsemista rajoita oikeastaan muu kuin oma kalenteri. Bladet tottelivat kelvosti, eikä varsinaisia huonoja lyöntejä parin pallokorin aikana tullut lainkaan. Tuntui mukavalta välillä hylätä kaikki arkimietteet ja keskittyä asiaan jota edes jotenkin osaa. Äidinkin lyönneistä kumpusi mukava rentous ja olinkin tyytyväinen että yhteinen väli kiireiseltä viikolta löydettiin ihan vaan Sisilianmatkankin kannalta. Illalla kotona päätin vain valmistautua puulaakifinaaleihin rauhallisesti; Ghost Brigadea ja Ardbegin Islayherkkua.

Lauantaina alkoivatkin sitten viikonlopun pettymykset. Voitetun välierän jälkeen puulaakifinaalissa vastustajaksi kehkeytyi paikallisvastustaja. Useitten harjoitus- ja puulaakipelien voittosuhde oli tyyliä 1 meille ja 10 vastustajalla, mutta silti suhteellisen tiukka 6-8 häviö söi miestä isolla kädellä. Pelillisesti ottelu oli aika antoisa, eikä joukkueen tai yksilön panoksesta ollut valittamista. Kovemmat odotukset olivat kuitenkin illan Talviklassikkoon ja aamupäivän tappio sai jäädä omaan arvoonsa. Nopealla aikataululla ehdittiin hienosti Jokerimarssiinkin mukaan ja fiilis oli kyllä korkealla. Näin kaukofanina suuren määrän faneja yhtäaikaa keräävä tapahtuma oli loistavaa antia. Stadikalla hyvin onnistuneitten järjestelyjen jälkeen päästiin ajoissa katsomoon, jossa tosin jouduttiin vaihtamaan paikkaa kolme kertaa enne oikeiden penkkien löytymistä, kiitosta vain osaavat järjestysmiehet... Peli ei ollut edes ns. alkanut kun taululla seisoivat jo 0-2 lukemat. Leuka tippui jonnekkin alariveille saakka. Taisi jätkiä vähän jännittää. Ei voinut muuta kuin katsoa loppuun ja ihan mukiinmenevähän matsista kuitenkin kehkeytyi. Ottelun seuraaminen oli tavallista vaikeampaa suuren välimatkan takia, mutta tunnelma paikkasi senkin. Turpaan tuli lopulta 3-4 ja kotimatka pääsi alkamaan. Huoltotauon jälkeen suunnattiinkin yöhön ja kuitataan se vain sanomalla, että myöhään meni. Sunnuntaina vuorossa olivatkin sitten kovimmat keräilyt hetkeen aikaan, mutta lopulta päästiin jopa takaisin Kokemäelle. Maanantaina odotti taas normaali arkirutiini ja päivä sujuikin väsyneesti. Illalla vielä reenit normaalisti ja sitten rauhallisesti kohti tiistaita.

Talviklassikko oli tapahtumasarjana jotakin niin perinteistä. Ensin naurettavan suuret alkuspektaakkelit mediassa, samalla kun vastustaja ei tee asiasta suurempaa numeroa. Lopputuloksena tietenkin kirvelevä tappio ja jonkinsortin häpeä. Oma olokin oli kyllä suhteellisen tyhjä kun Stadikalta lähdettiin pois. Vaikka kyseessä olikin pelkkä runkosarjamatsi, oli odotus tapahtumaa kohtaa suurempaa. Jokerifanina jo usean vuoden ajan on tottunut kaikenlaisiin pettymyksiin, mutta nyt Kekäläisen aikana sentään on näkynyt jo hieman valoa tunnelin päässä. Toisaalta ihan sama, sillä vain yksi on ja pysyy; Punakeltaiset!

Kohti Talviklassikkoa kevään muotiväreissä!

Talviklassikko, tule jo!

Mitä enemmän viikot rutinoituvat, sitä nopeammin aika kuluu, tai siltä ainakin nyt tuntuu. Alkuviikkojen jälkeen työviikot ovat kulkeneet lukujärjestyksen mukaan, vaikkakin melkein joka päivälle löytyy jotain yllättävää, niin positiivista kuin negatiivistakin. Yleensä käsi kädessä odotettua tapahtumaa vastaan. Mihinkään ei ole kuitenkaan kadonnut se maagisuus töistä, päinvastoin. On aika piristävää kun kaartaa koulun pihaan aamukahdeksalta jokseenkin äreänä ja kun saa autonoven auki kuulee jo ensimmäiset ''Jukka tuli!''-huudahdukset. Pakostikkin nousee hymy huulille.

Viime viikonloppu sujui molempina päivinä reikäpallon perässä. Lauantaina pelattiin puulakin lohkopelit pois alta. Ensimmäisestä matsista naamaan ja toisesta voitto. Puulaakin kärkipaikka tuli jonkinlaisella rutiinilla, joten nyt tulevana lauantaina kisataan vielä finaalipelit. Kärkijoukkueena on pienet paineet, mutta saa nyt nähdä miten käy. Sunnuntaina käytiin Turussa jatkosarjan peleissä, joista irtosi tiukka tasuri ja niukka häviö maalilla. Siltikin pelattiin joukkueena parasta salibandya kahden vuoden otannasta. Omalta kohdalta tarvitsee myöntää, että pata on ihan jumissa pelin kanssa. Jalkaa löytyy enemmän kuin pitkään aikaan ja intoa, mutta tekemisestä puuttuu se jokin punainen lanka. Ehkä syy on suht hurjassa treenimäärässä muutakin kuin lajitreeniä, ehkä uusissa töissä ja vuorokausirytmissä tai missä lie.

Tulevan viikonlopun odotus on aikamoisen kova. Punakeltaisten häviöputki katkaistiin päiviä sitten ja nyt otteet ovat näyttäneet kovin valoisilta. Tänään postilaatikkoon oli ilmestynyt paperipussi Jokereilta, joka sisälsikin uudet vaatteet. Uusi treenipaita narrilogolla ja Talviklassikon erikoispelipaita. Sijoitus tuntuu menneen oikeaan osoitteeseen; pelipaita näyttää hurjasti paremmalta kuin kuvissa, eikä ihan joka jannulta samanlaista löydy (ainakaan Kokemäellä ;), sillä myyntiin kyseisiä paitoja tuli 1000kpl. Lauantaina odottaa siis reissu Helsinkiin. Ennen peliä järjestettävä Jokerimarssi Narinkkatorilta Stadikalle on aika must ja itse ottelutapahtumastakin luulisi tulevan aikamoinen spektaakkeli.

Ennen viikonloppua on kuitenkin hoidettava työviikko pakettiin. Torstai on ollut yleensä se viikon raskain päivä. Ensi viikolla olisi tarkoitus napata koulukirjoja esille vanhan kertausta varten. Kun senkin homman saa kunnolla alkuun, alkavat tammikuun alun suunnitelman palaset napsahdella kohdalleen; töitä, treeniä ja kouluhommien kertailua.

Kyllähän tämä tästä, ehkä

Kolmas työviikko alussa ja taas aikaa kirjoittaa. Päivät tuntuvat hujahtavan kovaa tahtia, eikä ole jaksanut väkisin kirjoitusaikaakaan hakea. Fiilis on tällä hetkellä aikamoisen positiivinen yleisnäkökulmasta. Aamuisin puskee väkisinkin hilpeä fiilis päälle. Tietää uuden ja ainutlaatuisen työpäivän koittavan, eikä odotus ole yhtään sen pienempi kunto- tai säbäsalillekaan. Sijaistelut ovat alkaneet maistua alkulämmittelyn jälkeen toden teolla. Oma luokka on jo tietenkin hyvinkin tuttu, kuin myös liikunta & käsityöryhmät. Vaikka myönnettäköön, on Pirkkala aikamoinen lintukoto työpaikkana. Sopivan kokoinen koulu, kaikkea löytyy ja jossei niin hankitaan.

Viime perjantaina suunnattiin luokan kanssa toistamiseen jäähallille Luokkalätkä 2011-tapahtuman merkeissä. Olin hieman varautunut, sillä luokan pelit osuivat heti kahteen ekaan matsiin, jonka jälkeen oltaisiinkin kolme tuntia odottamassa bussikyytiä koululle. Ottelut hoidettiin tietysti kotiin maalierolla 19-2 ja kahdella voitolla. Näitten jälkeen kaikilla suojateilla oli jaloissa vielä kauheasti virtaa, joten kirjastokäynti hylättiin ja kaikki lähtivät ulkojäille. Pojat tietenkin kaukaloon ja tytöt avokentälle. Parin tunnin luistelun jälkeen mentiin syömään kahvioon, jonka jälkeen ei enää jäälle palattukaan. Olin yllättynyt hienosta käytöksestä hallissa, joten viikonloppu oli helppo aloittaa hymyhuulin.

Viikonloppu olikin suhteellisen täysi. Puulaakisäbää, paikallisen kolmosdivarijoukkueen ''Talviklassikkoa'' ja liigalätkää. Lisänä kuskireissu Harjavallan yöelämään, ulkojäävääntöä sekä tuntien valmistelua kotona. Peleistä hoidettiin voitot ja kolmosdivariakin pällisteltiin innolla. Odotus oli kuitenkin illassa ja Punakeltaisten vieraspelissä. Kolme viimeisintä matsia telkasta ja paikanpäältä on otettu selkään ja Raumalta oli siis selkäsauna tuliaisina. Motivoivaa Talviklassikkoa odotellessa. Menin vielä tilaamaan historiikkipaidan asusteeksi loppukevään matseihin, joten toivottavasti voittoja alkaa taas tulla! Kuskireissu oli aikamoisen perinteinen. Suhteellisen tylsää istuskelua muita naureskellessa. Avasi se silti taas vähän omiakin silmiä. Sunnuntai aloitettiin aamupäivän lätkätuokiolla ja virkeänä. Iltapäivällä muutamat powerpointit ympäristötiedon kappaleista ja hallille säbälle. Illalla sunnuntaikin tuntui täydeltä ja väsyttävältä, vaikkakin tuloksekkaalta silti.

Treeni- ja painonpudotus toimii! Parin viikon kovalla projektilla on saatu paino jo alemmas kuin intin alussa, vaikka vuodessa se reipas kuusi kiloa tuli massaa hankittuakin. HIIT, karppaus ja treeni on se loistava kolminaisuus, jolla turha löysä palaa ilman lihasmassan vähenemistä. Yhtään ei myöskään haittaa se, että alkomahoolit ovat jääneet juomatta parina viikkona. Pakko myöntää, että kunto alkaa olemaan parempi kuin jopa pariin vuoteen, vaikka treeniä on takana näin vähän. Jalka liikkuu ja samalla into treeniinkin kasvaa. Kunhan vielä päänuppi pysyisi mukana peliajatuksissa. Jos sama tiukkuus säilyy, voi tästäkin hylkeestä kuoriutua jonkinmoinen pienempi eläin kesäksi.

Tuntuu että vasta nyt palvelusvuoden päätös alkaa näkyä. Joka asiaan tuntuu olevan enemmän innokkuutta kuin koskaan.

np: Blood For Blood - So Common, So Cheap

Luistelun intoa

Loppuviikko hujahti nopeasti. Saavutin vanhaa rutiinia opetushommiin ja työnteko alkoi maistua. Torstaina pöydälle luokkaan oli ilmestynyt uusi työläppäri, enkä voinut välttyä positiiviselta hymähdykseltä huomattuani sen olevan Lenovon T510. Tehosta tai ominaisuuksista siis opetusesitysten näyttäminen ei tule olemaan kiinni. Työpäivän päätyttyä kävin kolmen vuoden tauon jälkeen ensimmäisen kerran jäällä hokkarit jalassa. Tarkoituksena oli varmistaa taidot tulevia liikuntatunteja ja -tapahtumia varten. Perjantaina melkein koko päivä sujui Ice Skating Tourin merkeissä. Kyseinen tapahtuma siis sisältää ala-asteelaisille kaikenmoista tekemistä jäähallissa. Oman luokan luisteluaika osui kahdestatoista yhteen, joten aamun sainkin seurailla innostunutta luokkaa parilla tunnilla. Oppilaista oli hieno aistia rehellistä kiinnostusta tapahtumaa kohtaa, vaikka olinkin hieman varautunut kuljetusten ja muun onnistumiseen. Lopulta kuitenkin koko tapahtuma klaarattiin hienosti, niin oppilaiden, opettajien kuin järjestäjienkin toimesta. Jäälle päästiin aikataulussa, useammasta sidottavasta luistinparista huolimatta, ja koulupäivä päättyi jopa hieman etuajassa.

Illalla suuntana olikin vaihteeksi Tampere ja Hakametsän jäähalli. Kevääksi olen merkinnyt kasan Jokeripelejä kalenteriin ihan vain syksyn hävikkiä paikkaamaan. Perjantain reissu ei kuitenkaan onnistunut ihan niin kuin piti, tai siis pelillisesti. Tappio niskassa oli kohti Kokemäkeä lähdettävä. Serkkupoika tuntui hyväntuuliselta oman suosikkijoukkueensa voittaessa, mutta minä ja Ville sen sijaan ei niinkään. Matka kului miettiessä huonoa peliä. Parempi onni siis ensi kerralla! Illalla Punasiipien pelikin sai jäädä, sillä työviikko painoi luomissa kiitettävästi. Sama meno jatkui lauantaina, mutta pitkien yöunien jälkeen saatiin kuitenkin seiskatreeni Stam1naa hoidettua mukavasti ja iltapäivällä vielä keskustan koulun kuntosalikin testattua. Loppuilta menee varmaankin vain makoiluun.

Kahteen asiaan olen kiinnittänyt huomiota ensimmäisen reserviviikon koittaessa. On hauskaa huomata kuinka nopeasti ihmisyksilö tottuu mukavuuksiin. Jo muutamien pakkasasteitten sävyttämä ulkoilma alkaa tuntua kylmältä, vaikka juuri pari viikkoa takaperin rämmittiin metsässä suuremmin vinkumatta. Autolla töihin ja sisähommia; helpotuksiin tottuu nopeasti. Toinen juttu on väsymys. En tiedä, johtuuko se enemmän kovemmasta treenirutiinista päivittäin vaiko lisääntyneestä oikeasta vastuusta intin jälkeen työn merkeissä, mutta reippaat seitsentuntiset unet eivät vaan meinaa riittää. Ehkä ensi viikon auetessa alkaa pääkoppakin päästä uuteen rytmiin.

np: Municipal Waste - Chemically Altered