Loppuviikko hujahti nopeasti. Saavutin vanhaa rutiinia opetushommiin ja työnteko alkoi maistua. Torstaina pöydälle luokkaan oli ilmestynyt uusi työläppäri, enkä voinut välttyä positiiviselta hymähdykseltä huomattuani sen olevan Lenovon T510. Tehosta tai ominaisuuksista siis opetusesitysten näyttäminen ei tule olemaan kiinni. Työpäivän päätyttyä kävin kolmen vuoden tauon jälkeen ensimmäisen kerran jäällä hokkarit jalassa. Tarkoituksena oli varmistaa taidot tulevia liikuntatunteja ja -tapahtumia varten. Perjantaina melkein koko päivä sujui Ice Skating Tourin merkeissä. Kyseinen tapahtuma siis sisältää ala-asteelaisille kaikenmoista tekemistä jäähallissa. Oman luokan luisteluaika osui kahdestatoista yhteen, joten aamun sainkin seurailla innostunutta luokkaa parilla tunnilla. Oppilaista oli hieno aistia rehellistä kiinnostusta tapahtumaa kohtaa, vaikka olinkin hieman varautunut kuljetusten ja muun onnistumiseen. Lopulta kuitenkin koko tapahtuma klaarattiin hienosti, niin oppilaiden, opettajien kuin järjestäjienkin toimesta. Jäälle päästiin aikataulussa, useammasta sidottavasta luistinparista huolimatta, ja koulupäivä päättyi jopa hieman etuajassa.
Illalla suuntana olikin vaihteeksi Tampere ja Hakametsän jäähalli. Kevääksi olen merkinnyt kasan Jokeripelejä kalenteriin ihan vain syksyn hävikkiä paikkaamaan. Perjantain reissu ei kuitenkaan onnistunut ihan niin kuin piti, tai siis pelillisesti. Tappio niskassa oli kohti Kokemäkeä lähdettävä. Serkkupoika tuntui hyväntuuliselta oman suosikkijoukkueensa voittaessa, mutta minä ja Ville sen sijaan ei niinkään. Matka kului miettiessä huonoa peliä. Parempi onni siis ensi kerralla! Illalla Punasiipien pelikin sai jäädä, sillä työviikko painoi luomissa kiitettävästi. Sama meno jatkui lauantaina, mutta pitkien yöunien jälkeen saatiin kuitenkin seiskatreeni Stam1naa hoidettua mukavasti ja iltapäivällä vielä keskustan koulun kuntosalikin testattua. Loppuilta menee varmaankin vain makoiluun.
Kahteen asiaan olen kiinnittänyt huomiota ensimmäisen reserviviikon koittaessa. On hauskaa huomata kuinka nopeasti ihmisyksilö tottuu mukavuuksiin. Jo muutamien pakkasasteitten sävyttämä ulkoilma alkaa tuntua kylmältä, vaikka juuri pari viikkoa takaperin rämmittiin metsässä suuremmin vinkumatta. Autolla töihin ja sisähommia; helpotuksiin tottuu nopeasti. Toinen juttu on väsymys. En tiedä, johtuuko se enemmän kovemmasta treenirutiinista päivittäin vaiko lisääntyneestä oikeasta vastuusta intin jälkeen työn merkeissä, mutta reippaat seitsentuntiset unet eivät vaan meinaa riittää. Ehkä ensi viikon auetessa alkaa pääkoppakin päästä uuteen rytmiin.
np: Municipal Waste - Chemically Altered
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti