Kesäkuulumisia

Heinäkuu on jo pitkällä, kun vihdoin jaksaudun kirjoittamaan elämästäni. Puolitoista viikkoa sitten palattiin Suomeen ja on ollut kaikenlaista pientä hoidettavaa joka osa-alueella. En tiedä suuremmasta kiireestä, mutta itse olen ainakin ottanut kovinkin löysin rantein. Mitä sitä lomalla turhia kiirehtimään suuntaan tai toiseen, kun aikaa on.

Reissua en sen suuremmin ala käymään läpi, sillä linkkilistasta löytyy reiliblogin osoite. Sieltä saa paremmin selvän kuvan eri päivien tapahtumista ja fiiliksistä. Jälkeenpäin voi vain sanoa, että kyllä odotus ja panostus reissuun kannatti. Pientä seikkailua, uusia ihmisiä, hieman uusia paikkoja ja chilliä elämää kuukauden. Työkevään rasituksista pääsi hienosti eroon, eikä suurempia tapaturmia tai hävikkejä sattunut. Budjettikin pysyi ounastelluissa rajoissa. Todettakoon kuitenkin, että kuukauden reppureissu on kokonaisuudessaan aika väsyttävä. Alkuviikkoina jaksaa rellestää mielin määrin, mutta viimeisinä päivinä alkoi pikkuhiljaa virta loppumaan. Ehkä sen takia että tietää kotiinpaluun koittavan, mene ja tiedä. Olisi ollut hieno ottaa kuva juuri ennen lähtöä; levänneenä ja virkeänä. Takaisintullessa luulen että melkein koko rinkan olisi voinut kuljettaa silmäpusseissa kotiin saakka. On vaikea edes kirjoittaa mitään kokoavaa reissusta, sillä erilaisia kokemuksia positiivisia, yllättäviä, kummallisia (ja myös negatiivisia) on niin runsaasti. Tyydyn vain toteamaan ''Kyllä kannatti!''.

Suurena juttuna ennen matkaa oli helpotus asunnon löytymisestä Tampereelta. Kaksio Hervannasta ja kilometrin päässä Tekulta, kelpaa! Nyt onkin tuijoteltu kalustemainoksia ja nettisivuja sisustusta suunnitellessa. Sain sentään hankittua jotain eilen; uuden taulutelkkarin hah. Jostain se on aloitettava! Ensi viikolla tai elokuun alussa viedään isompia huonekaluja kämppään. Myös salibandyn seuravaihtoasiat ovat hoidossa, kunhan vielä saataisiin joukkueen vuorot alkamaan Tampereella ja pääsisi reenailemaan kunnolla. Kotopuolessa puntti- ja lenkkirupeama on totta kai aloitettu, mutta pallon kanssa on paha päästä pelaamaan. Kai parin viikon sisällä sekin alkaa jo onnistumaan. Joko Kokemäellä tai Tampereella.

Reissussa mietin moneen otteeseen kotiinpaluuta, ihan fiilispohjalta. Ajattelin, että voi tuntua mälsältä pitkän reissun jälkeen palata taas tuttuihin maisemiin. Kuitenkin nämä puolitoista viikkoa ovat osoittaneet luulot turhiksi. Vaikka matkalla olikin hubaa, on sitä myös tutuissa ympyröissä tällä hetkellä. Positiivisia juttuja, niin isoja kuin pieniäkin tuntuu vain tippuvan jostain. Huomenna suunnataan kohti Helsinkiä ja Tuska-festivaalia ja viikon päästä onkin odotettu Karmarock. Kesä jatkuu siis chillisti!

Kyllähän tämä tästä, ehkä

Kolmas työviikko alussa ja taas aikaa kirjoittaa. Päivät tuntuvat hujahtavan kovaa tahtia, eikä ole jaksanut väkisin kirjoitusaikaakaan hakea. Fiilis on tällä hetkellä aikamoisen positiivinen yleisnäkökulmasta. Aamuisin puskee väkisinkin hilpeä fiilis päälle. Tietää uuden ja ainutlaatuisen työpäivän koittavan, eikä odotus ole yhtään sen pienempi kunto- tai säbäsalillekaan. Sijaistelut ovat alkaneet maistua alkulämmittelyn jälkeen toden teolla. Oma luokka on jo tietenkin hyvinkin tuttu, kuin myös liikunta & käsityöryhmät. Vaikka myönnettäköön, on Pirkkala aikamoinen lintukoto työpaikkana. Sopivan kokoinen koulu, kaikkea löytyy ja jossei niin hankitaan.

Viime perjantaina suunnattiin luokan kanssa toistamiseen jäähallille Luokkalätkä 2011-tapahtuman merkeissä. Olin hieman varautunut, sillä luokan pelit osuivat heti kahteen ekaan matsiin, jonka jälkeen oltaisiinkin kolme tuntia odottamassa bussikyytiä koululle. Ottelut hoidettiin tietysti kotiin maalierolla 19-2 ja kahdella voitolla. Näitten jälkeen kaikilla suojateilla oli jaloissa vielä kauheasti virtaa, joten kirjastokäynti hylättiin ja kaikki lähtivät ulkojäille. Pojat tietenkin kaukaloon ja tytöt avokentälle. Parin tunnin luistelun jälkeen mentiin syömään kahvioon, jonka jälkeen ei enää jäälle palattukaan. Olin yllättynyt hienosta käytöksestä hallissa, joten viikonloppu oli helppo aloittaa hymyhuulin.

Viikonloppu olikin suhteellisen täysi. Puulaakisäbää, paikallisen kolmosdivarijoukkueen ''Talviklassikkoa'' ja liigalätkää. Lisänä kuskireissu Harjavallan yöelämään, ulkojäävääntöä sekä tuntien valmistelua kotona. Peleistä hoidettiin voitot ja kolmosdivariakin pällisteltiin innolla. Odotus oli kuitenkin illassa ja Punakeltaisten vieraspelissä. Kolme viimeisintä matsia telkasta ja paikanpäältä on otettu selkään ja Raumalta oli siis selkäsauna tuliaisina. Motivoivaa Talviklassikkoa odotellessa. Menin vielä tilaamaan historiikkipaidan asusteeksi loppukevään matseihin, joten toivottavasti voittoja alkaa taas tulla! Kuskireissu oli aikamoisen perinteinen. Suhteellisen tylsää istuskelua muita naureskellessa. Avasi se silti taas vähän omiakin silmiä. Sunnuntai aloitettiin aamupäivän lätkätuokiolla ja virkeänä. Iltapäivällä muutamat powerpointit ympäristötiedon kappaleista ja hallille säbälle. Illalla sunnuntaikin tuntui täydeltä ja väsyttävältä, vaikkakin tuloksekkaalta silti.

Treeni- ja painonpudotus toimii! Parin viikon kovalla projektilla on saatu paino jo alemmas kuin intin alussa, vaikka vuodessa se reipas kuusi kiloa tuli massaa hankittuakin. HIIT, karppaus ja treeni on se loistava kolminaisuus, jolla turha löysä palaa ilman lihasmassan vähenemistä. Yhtään ei myöskään haittaa se, että alkomahoolit ovat jääneet juomatta parina viikkona. Pakko myöntää, että kunto alkaa olemaan parempi kuin jopa pariin vuoteen, vaikka treeniä on takana näin vähän. Jalka liikkuu ja samalla into treeniinkin kasvaa. Kunhan vielä päänuppi pysyisi mukana peliajatuksissa. Jos sama tiukkuus säilyy, voi tästäkin hylkeestä kuoriutua jonkinmoinen pienempi eläin kesäksi.

Tuntuu että vasta nyt palvelusvuoden päätös alkaa näkyä. Joka asiaan tuntuu olevan enemmän innokkuutta kuin koskaan.

np: Blood For Blood - So Common, So Cheap