On hetkiä, jolloin odotat ennakkoon tiettyä tapahtumaa älyttömästi ja kun odotus on ohi, voi arkipuurtamisen jatkaminen tuntua hieman jäykältä. Tällä kertaa kyseinen hetki napahtaa Talviklassikon jälkimaininkeihin.
Perjantaina ajeltiin Tampereella testaamassa Käyttöauto Greenin golfhalli ensikertaa. Ellivuoren halli on melkein koko talven kiinni, joten harjoituspaikkaa piti vaihtaa. Uusi halli oli yllätys positiivisessä mielessä, eikä uusien käyntien valitsemista rajoita oikeastaan muu kuin oma kalenteri. Bladet tottelivat kelvosti, eikä varsinaisia huonoja lyöntejä parin pallokorin aikana tullut lainkaan. Tuntui mukavalta välillä hylätä kaikki arkimietteet ja keskittyä asiaan jota edes jotenkin osaa. Äidinkin lyönneistä kumpusi mukava rentous ja olinkin tyytyväinen että yhteinen väli kiireiseltä viikolta löydettiin ihan vaan Sisilianmatkankin kannalta. Illalla kotona päätin vain valmistautua puulaakifinaaleihin rauhallisesti; Ghost Brigadea ja Ardbegin Islayherkkua.
Lauantaina alkoivatkin sitten viikonlopun pettymykset. Voitetun välierän jälkeen puulaakifinaalissa vastustajaksi kehkeytyi paikallisvastustaja. Useitten harjoitus- ja puulaakipelien voittosuhde oli tyyliä 1 meille ja 10 vastustajalla, mutta silti suhteellisen tiukka 6-8 häviö söi miestä isolla kädellä. Pelillisesti ottelu oli aika antoisa, eikä joukkueen tai yksilön panoksesta ollut valittamista. Kovemmat odotukset olivat kuitenkin illan Talviklassikkoon ja aamupäivän tappio sai jäädä omaan arvoonsa. Nopealla aikataululla ehdittiin hienosti Jokerimarssiinkin mukaan ja fiilis oli kyllä korkealla. Näin kaukofanina suuren määrän faneja yhtäaikaa keräävä tapahtuma oli loistavaa antia. Stadikalla hyvin onnistuneitten järjestelyjen jälkeen päästiin ajoissa katsomoon, jossa tosin jouduttiin vaihtamaan paikkaa kolme kertaa enne oikeiden penkkien löytymistä, kiitosta vain osaavat järjestysmiehet... Peli ei ollut edes ns. alkanut kun taululla seisoivat jo 0-2 lukemat. Leuka tippui jonnekkin alariveille saakka. Taisi jätkiä vähän jännittää. Ei voinut muuta kuin katsoa loppuun ja ihan mukiinmenevähän matsista kuitenkin kehkeytyi. Ottelun seuraaminen oli tavallista vaikeampaa suuren välimatkan takia, mutta tunnelma paikkasi senkin. Turpaan tuli lopulta 3-4 ja kotimatka pääsi alkamaan. Huoltotauon jälkeen suunnattiinkin yöhön ja kuitataan se vain sanomalla, että myöhään meni. Sunnuntaina vuorossa olivatkin sitten kovimmat keräilyt hetkeen aikaan, mutta lopulta päästiin jopa takaisin Kokemäelle. Maanantaina odotti taas normaali arkirutiini ja päivä sujuikin väsyneesti. Illalla vielä reenit normaalisti ja sitten rauhallisesti kohti tiistaita.
Talviklassikko oli tapahtumasarjana jotakin niin perinteistä. Ensin naurettavan suuret alkuspektaakkelit mediassa, samalla kun vastustaja ei tee asiasta suurempaa numeroa. Lopputuloksena tietenkin kirvelevä tappio ja jonkinsortin häpeä. Oma olokin oli kyllä suhteellisen tyhjä kun Stadikalta lähdettiin pois. Vaikka kyseessä olikin pelkkä runkosarjamatsi, oli odotus tapahtumaa kohtaa suurempaa. Jokerifanina jo usean vuoden ajan on tottunut kaikenlaisiin pettymyksiin, mutta nyt Kekäläisen aikana sentään on näkynyt jo hieman valoa tunnelin päässä. Toisaalta ihan sama, sillä vain yksi on ja pysyy; Punakeltaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti