Elämäni ensimmäinen palkallinen loma alkaa

Viimeinen työviikko ennen lomaa rullailtiin hiljakseltaan maaliin. Enemmän tai vähemmän päivät kuluivat kevyemmin ja itsekkin yritin luoda oppilaille mukavan hiljalleen kevenevän lomanaloituksen. Perjantaina päivä päättyi jo kahdeltatoista, kun kuutosten perjantai kului to-pe-yönä yökoulussa. Itselle parin tunnin aikaistus iltapäivään sopi mainiosti. Loma alkoi aika huolettomasti, eikä haitannut yhtään ajatella tulevaa viikkoa ilman sen suurempaa prässäämistä työhommissa. Samalla mieleen tuli ajatus siitä, minkähänlaisia mielipiteitä liikkuu luokan keskuudessa kevään sijaisesta. Ainakin palaute on ollut positiivista. Kotona huomasin sähköpostiin tulleen varmistuksen keskiviikon draiverifittaus ajasta Peltomäellä Vantaalla, joten lomaohjelmaa alkoi ilmestyä vähitellen.

Perjantai-ilta kului Tampereella halliharjoittelussa ja lauantaina jatkettiin aamupäivän osalta. Tuttu pro Lakesidesta antoi oppitunnin äidille ja allekirjoittaneelle. Sain huomata armeijakesän haitat, joten golfsvingi joutuu pieneen ''peruskorjaukseen''. Mitään valtavan suuria juttuja ei ollut, mutta tulevaisuuden kannalta kylläkin. Heti lauantaina alkoi pohdinta harjoitusten liittämisestä viikko-ohjelmaan. Tiukkaa on mutta pakosti kolopallokin on saatava mahtumaan johonkin. Vain parin tunnin kotioleilun jälkeen matka kulki takaisin Tampereelle ja Hakametsään. Lähes surkuhupaisan huonotasoisen kiekkopelin jälkeen lähdettiin taas kotiin häviö niskassa. Pieni masennus niskassa painuin nukkumaan jo kahdeltatoista; ei paljoa kiinnostanut edes ratailla missään.

Sunnuntaina käytiin Merikarvialla sukuloimassa. Tunnelma oli mukava ja sukulaisia oli kiva nähdä taas pienen tauon jälkeen. Viime vuonna tuli missattua useammat juhlat tai yhteiset päivälliset, joten nyt on taas aika palata vanhoihin tapoihin. Illalla käväistiin vielä punttisalilla, jonka jälkeen oli mukava nähdä Punasiipien nappaavan viidennen peräkkäisen voittonsa.

Nyt uudella arkiviikolla ohjelma ei ainakaan vähene. Maanantai on kulutettu fysiikankirjojen ja vihkojen parissa, sekä ulkojäillä ja kuntoillen. Tiistaiaamuna tarkoituksena on jatkaa svingiremonttia ja keskiviikkona suuntaankin Vantaalle paukuttamaan draiveja. Parempi kuitenkin että loman käyttää tuloksekkaasti, kuin että vain makaisi kotona. Jos sitä lauantaina kerkeisi vähän hengähtämään tuopposen ääressä ja viikko päättyykin sunnuntain sarjapeleihin. No, ei kuitenkaan mennä asioiden edelle vaan keskityn nauttimaan jokaisesta lomapäivästä täysin rinnoin!

np: Dream Theater - Octavarium

Päivät täyttyvät entisestään

Viikko hujahti aika hilpeästi läpi. Kuunvaihteen koittaessa oppiaineissa puskivat kokeet päälle vääjäämättä, joten pieni lisäys arkikiireeseen tuli sitäkin kautta. Verenpaineen nousua aiheittivat kuitenkin ennemminkin työmatkat kuin työt. Vähintään kolmena aamuna sai tuskailla pikkutien muiden käyttäjien kanssa. Ei sillä, että itsekään olisin mikään superkuski, mutta mikä saa ihmisen lähtemään autonrattiin jos koko matka ajetaan ns. pelko persiissä. Kahdeksankympin lätkän alueella viittäkymppiä normaalilla talvikelillä. Ei se auto sinne ojaan hyppää niin helposti. Kulkekaa ihmiset taksilla, bussilla tai vaikka kävellen. Kai asia vain ärsyttää oman tiukan ja typerän aikataulun takia.

Viikonloppuna pelattiin kotiturnaus palloiluhallilla, eikä peleistä pinnoja herunut. Ensimmäinen matsi sarjakärkeä vastaan oli aikamoista juoksua päin seinää ja toisessa pelissä mikään paikka ei mennyt sisään. Pari tolppaa, yli ja muutama päin kassaria omana saldona. Ottelun jälkeen oli henkilökohtaisesti ihan hyvä fiilis, tuntui että oli ainakin yrittänyt parhaansa mukaan auttaa tiimiä. Peleissä tuli huomattua myös että aikamoisia urpoja pelureitten vanhemmistakin löytyy. Terveisiä vaan Lietoon, keskustellaan lisää kun nähdään. Illalla istuskeltiinkin pelitovereiden kanssa iltaa ja loppuehtoosti käytiin vielä hieman ihmisten ilmoillakin. Sunnuntai keskittyi lähinnä henkisten ja hieman myös fyysisten akkujen lataamiseen. Punasiipien voitokkaan pelin jälkeen viikonloppu alkoi tuntua onnistuneelta.

Treenin kannalta viikko tuntui jotenkin puolittaiselta. Moneen vuoteen ulkojäille selviydyttyäni on aikaa kulunut tasaisesti kaukalossa nyt kotiutumisen jälkeen. Aika ei vain meinaa riittää palautumiseen millään, tai ainakaan uni. Muuten aikataulu näyttää ihan hyvältä, kunhan vain motivaatio riittää pitämään kevään ajan kunnon tahdin päällä. Viikolla aloitin palauttelemaan koulujuttuja mieleen, joten fyssat ja matikat siirtyivät hyllystä työn alle. Helmikuun alusta on pitkä matka kesäkuun alkuun, joten aika riittää. Rauhoittaa mukavasti mieltä, ettei tarvi hirvittävällä kiirellä alkaa tankkaamaan kirjoja. Alkaa kohta vaatimaan jonkinlaisen minuuttiaikataulun arkiviikotkin kun tekemistä tuntuu olevan niin paljon.

Kalenteri täyttyy huomaamatta erilaisista jutuista yllättävän nopeasti (työn ja treenin lisäksi). Keikkoja, kiekkomatseja, golfia ja sen sellaista. Kasiviikkoa vietellään hiihtoloman merkeissä, joten saa aikaa omille jutuille hieman enemmän. Tulevaa kesää ajatellen golfhalli ja Vantaan Peltomäki Golf osuvat varmaan lomaviikolle. Peltomäen 'Pidempi draivi tunnissa - tai rahat takaisin'-draiverifittaus kuulostaa mielenkiintoiselta ja tarkoituksena olisi löytää mukava hitterivarsi uuteen Titleistin 910D3-nuppiin. Vaikka peli ei koskaan itsellä lyöntipituudesta olekkaan ollut kiinni.

Turpasaunojen viikonloppu

On hetkiä, jolloin odotat ennakkoon tiettyä tapahtumaa älyttömästi ja kun odotus on ohi, voi arkipuurtamisen jatkaminen tuntua hieman jäykältä. Tällä kertaa kyseinen hetki napahtaa Talviklassikon jälkimaininkeihin.

Perjantaina ajeltiin Tampereella testaamassa Käyttöauto Greenin golfhalli ensikertaa. Ellivuoren halli on melkein koko talven kiinni, joten harjoituspaikkaa piti vaihtaa. Uusi halli oli yllätys positiivisessä mielessä, eikä uusien käyntien valitsemista rajoita oikeastaan muu kuin oma kalenteri. Bladet tottelivat kelvosti, eikä varsinaisia huonoja lyöntejä parin pallokorin aikana tullut lainkaan. Tuntui mukavalta välillä hylätä kaikki arkimietteet ja keskittyä asiaan jota edes jotenkin osaa. Äidinkin lyönneistä kumpusi mukava rentous ja olinkin tyytyväinen että yhteinen väli kiireiseltä viikolta löydettiin ihan vaan Sisilianmatkankin kannalta. Illalla kotona päätin vain valmistautua puulaakifinaaleihin rauhallisesti; Ghost Brigadea ja Ardbegin Islayherkkua.

Lauantaina alkoivatkin sitten viikonlopun pettymykset. Voitetun välierän jälkeen puulaakifinaalissa vastustajaksi kehkeytyi paikallisvastustaja. Useitten harjoitus- ja puulaakipelien voittosuhde oli tyyliä 1 meille ja 10 vastustajalla, mutta silti suhteellisen tiukka 6-8 häviö söi miestä isolla kädellä. Pelillisesti ottelu oli aika antoisa, eikä joukkueen tai yksilön panoksesta ollut valittamista. Kovemmat odotukset olivat kuitenkin illan Talviklassikkoon ja aamupäivän tappio sai jäädä omaan arvoonsa. Nopealla aikataululla ehdittiin hienosti Jokerimarssiinkin mukaan ja fiilis oli kyllä korkealla. Näin kaukofanina suuren määrän faneja yhtäaikaa keräävä tapahtuma oli loistavaa antia. Stadikalla hyvin onnistuneitten järjestelyjen jälkeen päästiin ajoissa katsomoon, jossa tosin jouduttiin vaihtamaan paikkaa kolme kertaa enne oikeiden penkkien löytymistä, kiitosta vain osaavat järjestysmiehet... Peli ei ollut edes ns. alkanut kun taululla seisoivat jo 0-2 lukemat. Leuka tippui jonnekkin alariveille saakka. Taisi jätkiä vähän jännittää. Ei voinut muuta kuin katsoa loppuun ja ihan mukiinmenevähän matsista kuitenkin kehkeytyi. Ottelun seuraaminen oli tavallista vaikeampaa suuren välimatkan takia, mutta tunnelma paikkasi senkin. Turpaan tuli lopulta 3-4 ja kotimatka pääsi alkamaan. Huoltotauon jälkeen suunnattiinkin yöhön ja kuitataan se vain sanomalla, että myöhään meni. Sunnuntaina vuorossa olivatkin sitten kovimmat keräilyt hetkeen aikaan, mutta lopulta päästiin jopa takaisin Kokemäelle. Maanantaina odotti taas normaali arkirutiini ja päivä sujuikin väsyneesti. Illalla vielä reenit normaalisti ja sitten rauhallisesti kohti tiistaita.

Talviklassikko oli tapahtumasarjana jotakin niin perinteistä. Ensin naurettavan suuret alkuspektaakkelit mediassa, samalla kun vastustaja ei tee asiasta suurempaa numeroa. Lopputuloksena tietenkin kirvelevä tappio ja jonkinsortin häpeä. Oma olokin oli kyllä suhteellisen tyhjä kun Stadikalta lähdettiin pois. Vaikka kyseessä olikin pelkkä runkosarjamatsi, oli odotus tapahtumaa kohtaa suurempaa. Jokerifanina jo usean vuoden ajan on tottunut kaikenlaisiin pettymyksiin, mutta nyt Kekäläisen aikana sentään on näkynyt jo hieman valoa tunnelin päässä. Toisaalta ihan sama, sillä vain yksi on ja pysyy; Punakeltaiset!

Kohti Talviklassikkoa kevään muotiväreissä!

Talviklassikko, tule jo!

Mitä enemmän viikot rutinoituvat, sitä nopeammin aika kuluu, tai siltä ainakin nyt tuntuu. Alkuviikkojen jälkeen työviikot ovat kulkeneet lukujärjestyksen mukaan, vaikkakin melkein joka päivälle löytyy jotain yllättävää, niin positiivista kuin negatiivistakin. Yleensä käsi kädessä odotettua tapahtumaa vastaan. Mihinkään ei ole kuitenkaan kadonnut se maagisuus töistä, päinvastoin. On aika piristävää kun kaartaa koulun pihaan aamukahdeksalta jokseenkin äreänä ja kun saa autonoven auki kuulee jo ensimmäiset ''Jukka tuli!''-huudahdukset. Pakostikkin nousee hymy huulille.

Viime viikonloppu sujui molempina päivinä reikäpallon perässä. Lauantaina pelattiin puulakin lohkopelit pois alta. Ensimmäisestä matsista naamaan ja toisesta voitto. Puulaakin kärkipaikka tuli jonkinlaisella rutiinilla, joten nyt tulevana lauantaina kisataan vielä finaalipelit. Kärkijoukkueena on pienet paineet, mutta saa nyt nähdä miten käy. Sunnuntaina käytiin Turussa jatkosarjan peleissä, joista irtosi tiukka tasuri ja niukka häviö maalilla. Siltikin pelattiin joukkueena parasta salibandya kahden vuoden otannasta. Omalta kohdalta tarvitsee myöntää, että pata on ihan jumissa pelin kanssa. Jalkaa löytyy enemmän kuin pitkään aikaan ja intoa, mutta tekemisestä puuttuu se jokin punainen lanka. Ehkä syy on suht hurjassa treenimäärässä muutakin kuin lajitreeniä, ehkä uusissa töissä ja vuorokausirytmissä tai missä lie.

Tulevan viikonlopun odotus on aikamoisen kova. Punakeltaisten häviöputki katkaistiin päiviä sitten ja nyt otteet ovat näyttäneet kovin valoisilta. Tänään postilaatikkoon oli ilmestynyt paperipussi Jokereilta, joka sisälsikin uudet vaatteet. Uusi treenipaita narrilogolla ja Talviklassikon erikoispelipaita. Sijoitus tuntuu menneen oikeaan osoitteeseen; pelipaita näyttää hurjasti paremmalta kuin kuvissa, eikä ihan joka jannulta samanlaista löydy (ainakaan Kokemäellä ;), sillä myyntiin kyseisiä paitoja tuli 1000kpl. Lauantaina odottaa siis reissu Helsinkiin. Ennen peliä järjestettävä Jokerimarssi Narinkkatorilta Stadikalle on aika must ja itse ottelutapahtumastakin luulisi tulevan aikamoinen spektaakkeli.

Ennen viikonloppua on kuitenkin hoidettava työviikko pakettiin. Torstai on ollut yleensä se viikon raskain päivä. Ensi viikolla olisi tarkoitus napata koulukirjoja esille vanhan kertausta varten. Kun senkin homman saa kunnolla alkuun, alkavat tammikuun alun suunnitelman palaset napsahdella kohdalleen; töitä, treeniä ja kouluhommien kertailua.